Vapaasukeltaja, Antero Joki

Vapaasukellus, Henkilökuva by EW Dive, 28.9.2021

Antero Joki – (vapaa)sukeltaja

Olen Antero Joki, laitesukeltaja, laitesukelluskouluttaja, vapaasukeltaja, urheilija, Suomen ennätyksien haltija, vapaasukelluskouluttaja, vapaasukellustuomari, vedenalaisvalokuvaaja ja maailmanennätysyritysten järjestäjä.

Kun osallistuin ensimmäiselle laitesukelluskurssilleni Eilatissa lokakuussa 1992 kouluttajanani legendaarinen Osku Puukila, tunsin silloin avaavani oven aivan uuteen maailmaan mutta ei minulla ollut aavistustakaan, mitä kaikkea tämä uusi maailma pitäisi lopulta sisällään. Totta puhuen alku ei ollut kovinkaan aurinkoinen, sen jälkeen kun palasin Suomeen Punaisellamerellä suoritetun kurssin jälkeen ja hyppäsin ensimmäistä kertaa Päijänteeseen. Lyhyen märkkärin sijasta päällä oli kuivapuku, kirkkaan veden ja kalaparvien sijaan oli sameaa vettä eikä kaloja missään, valkoisen hiekkapohjan sijasta oli mutapohja. Yksi erittäin tärkeä juttu oli kuitenkin sama, tunsin oloni painottomaksi, oli kuin lentäisin. Luojan kiitos tuo tunne piti minut sukeltamisen parissa!

Kuva Markus Dirschl

Noin kymmenen laitesukellus- ja usean laitesukelluskouluttajavuoden jälkeen aloitin vapaasukelluksen. Omaa tapaani en vain voi mitenkään suositella kenellekään. Seuran allasvuorolla kokeilin silloin tällöin pituussukellusta ja aina pitkillä vedoilla oli turvasukeltaja tai parikin mukana. Useamman kerran onnistuin tekemään 75 metrisen sukelluksen ja sitten erään kerran päätin kääntyä ja jatkaa eteenpäin. Heti käännöksen jälkeen sujui hyvin, mutta sitten noin 90 metrin kohdalla oli jo kurkattava, miten kaukana seinä on. Näin seinän edessäni ja päätin jatkaa sinne saakka. Muistan laittaneeni kädet päätyyn ja ajattelin “hittolainen, 100 metriä!”… Sitten seuraava muistikuva onkin, kun istun altaan reunalla neljä sukeltajaa käsissä ja jaloissa kiinni ja jolloin kysyn heiltä että ”mitä te teette?”. Olin saanut black-outin eli tajunnanmenetyksen, vaikka sen tarkemmin en sen mekanismia tuolloin tuntenutkaan. Tuohon aikaan ei ollut vielä minkäänlaisia kursseja tai koulutusta vapaasukellukseen, joten ainoa tapa oppia oli jonkun kokeneemman seurassa. Siksi liityin Suomen ensimmäiseen vapaasukellusseuraan jäseneksi. Seura oli perustettu noin vuotta aiemmin ja sen nimi oli Freediving Team of Finland. Siitä hetkestä voidaan laskea vapaasukellukseni alkaneen eli lokakuussa 2001. Tänä vuonna on siis kaksikymmentävuotistaiteilijajuhla.

Kuva WilliamRhameya

Alussa minulla ei ollut mitään ajatuksia kilpailemisesta. Vapaasukellus oli vain ihan omaksi huvikseni. Ehkä onnekseni Suomen mestaruuskisat olivat tuolloin joukkuekisoja. Pari kokeneempaa vapaasukeltajaa nurkiltani olivat jo olleet aiemmin kisoissa ja houkuttelivat minua joukkueeseen mukaan. Aikani sitä kieltelin, kunne lopulta pojat saivat minusta rutistettua myönteisen vastauksen irti ja niin sitä oltiin yhtenä joukkueena kisoihin matkalla. Kisoissa tapasin useita mukavia tyyppejä, tunsin oloni varsin rennoksi ja tein parempia suorituksia kuin treeneissä ennen kisoja. Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus. Viimeinen naula arkkuun olikin sitten Suomen historian ensimmäiset syvyyskisat Päijänteellä kesällä 2003. Olin todella jännittynyt ennen kisasukellustani, mutta 45 metrin syvyydessä odottaneelle pohjalevylle päästyäni aloin hymyilemään ja sama virne naamalla pintaan asti. Onnistumisen riemu oli huikea ja tuota riemua halusin ehdottomasti lisää. Nyt olen ollut vapaasukellusmaajoukkueringissä vuodesta 2004 vuoteen 2021, urheilijana olen edustanut Suomea 15 MM-kisoissa ja matkan varrella on tullut tehtyä toistakymmentä Suomen ennätystä, joten voin kai todeta saaneeni paljon enemmän kuin odotin.

Kun kilpailee riittävän kauan, alkaa miettimään, josko sääntöjen parempi tuntemus olisi eduksi. Osallistuinkin AIDA vapaasukellustuomarikurssille 2007. Sitten hieman myöhemmin olinkin itse kirjoittamassa sääntöuudistuksia AIDA Internationalin hallituksessa Technical Officerina 2012-2017. Jokin aika sitten kirjoitin uusia jäänalaisen vapaasukelluksen sääntöjä CMAS:lle Arthur Guerin-Boerin kanssa. AIDA:n MM-kisoissa Kalamatassa Kreikassa 2018 olin kilpailun juryn varapresidentti ja nyt valmistaudun toimimaan CMAS:n MM-kisoissa kilpailun päätuomarina paikkana Kas, Turkki. Jälleen kerran on elämä antanut enemmän kuin odotin ja se tuntuu hyvältä.

Kuva Nanna Kreutzmann

Vedenalainen valokuvaus on kiehtonut jo laitesukeltaja-ajoista asti, tai ainakin siitä asti, kun digipokkarin päälle sai ostettua vedenalaisen kotelon. Kuvien ottaminen muuttuu valokuvaamiseksi siinä kohtaa, kun alat suunnittelemaan kuviasi etukäteen ja editoit ne sitten kuvauksen jälkeen. Valokuvaaminen on vasta alkutekijöissään kohdallani mutta toivottavasti elämä jatkaa yllättämistään myös valokuvauksen parissa.

Kuva Nanna Kreutzmann

Olen järjestänyt Suomessa vuodesta 2012 alkaen jäänalaisen vapaasukellustapahtuman, jonka nimi on Päijänne on the Rocks. Sen yhteydessä on tehty useita jäänalaisen vapaasukelluksen maailmanennätyksiäkin. Ensimmäisenä oli vuonna 2015 Johanna Nordblad, kruunaamaton Ice Queen. Sitten olikin jo ranskalaisen Arthur Guerin-Boerin vuoro 2017, ja uudestaan 2021. Uusiseelantilainen Ant Williams teki ennätyksensä 2019 ja Johanna Nordblad uudestaan 2021. Toivottavasti tulee jatkossa myös uusia ennätyksentekijöitä.